Muuttumattomuudesta juuttumattomuuteen

Olen juuttunut. Juuri tällä hetkellä. Juuri, kun minun piti olla luova, kekseliäs, nokkela. Olin päättänyt kirjoittaa blogin luovasta, hyvinvointia lisäävästä elämäntaiteesta. Miten tässä taas näin kävi! Minulle, joka opetan ihmisille luovaa elämäntapaa, sitä, miten tekemällä luovia tekoja voidaan rikastuttaa elämää ja ratkaista ongelmia, lisätä hyvinvoinnin tunnetta omassa elämässä.

Päätän asettua itselleni valmentajaksi. Houkutella itseni pieneen luovaan tekoon. Kyllä, tiedän, että pienenpieni, minimalistinen luova teko voi joskus siirtää vuoria. Olen sen kokenut ennenkin. Olen nähnyt sen toimivan.

Mitä nyt? Mistä aloitan? Nousen ylös punaiselta sohvaltani, jossa olen odottanut inspiraatiota. Eikä sitä tullut. Silmäni osuvat avaamattomaan postipakettiin, joka eilen tupsahti postilaatikosta. Postia Diverseltä. Kyllä, muistan tilanneeni taidekaupasta jotakin. Alan repiä pakettia auki. Tämäkin on nyt niin hankalaa. Onneksi keittiöveitsi on käteni ulottuvilla. Revin ja riuhdon paketin auki. Paketista paljastuu kolme tiukkaan kelmuun käärittyä pitkää esinettä. Ai niin, olin hetken mielijohteesta päättänyt tilata kolme kaunista sivellintä, jotta saisin luovuuteni puhkeamaan kukkaan tai edes heräämään. Pieni innostus valtaa mieleni. Pieni Innostus.

Siveltimet ovat kauniita. Tunnustelen niitä. Haistelen, melkein maistelen. Unohdan koko luovuuden. Minun uudet siveltimeni. Rakastun niihin ensi silmäyksellä. Asettelen ne ruokapöydälleni. Miten kauniisti silveltimet ja pöydän pinta sulautuvat yhteen. Ne synnyttävät mielessäni harmonian. Alan leikitellä siveltimillä. Teen erilaisia asetelmia. Pieni matkamuistokulho pääsee mukaan tähän leikkiin. Siirtelen, vaihdan siveltimien paikkaa. Ja humps, olen lapsuudessani. Tunnistan pienen tytön itsessäni. Tyttö, joka leikki. Tiskasin usein astioita mökkijärvessä. Se oli minulle leikkiä. Haarukat, veitset ja lusikat muuttuivat eläviksi olennoiksi. Muistan, kuinka tärkeää minulle oli olla ruokailuvälineille oikeudenmukainen ja tasapuolinen. Halusin, että kukaan niistä ei jäisi yksin.

Tässä kohdassa kirjoittamistani minua alkaa itkettää. Tunnen saavani kosketuksen johonkin olennaiseen ja merkitykselliseen osaan itsessäni. Oikeudenmukaisuus, tasapuolisuus, syrjimättömyys.

Uudet siveltimeni auttoivat minua yllättäen ymmärtämään itseäni.

Niin. Luovuus ei ole suuria tekoja. Se voi olla arjessa tapahtuva pieni teko, siveltimen siirto.

Koen itse olevani nyt hereillä. Sain etsimättäni vastauksen mieltäni alitajuisesti askarruttaneisiin kysymyksiin. Nyt juuri, tässä pienessä hetkessä, tunnen hyväksyntää ja myötätuntoa itseäni kohtaan. Juuri nyt voin hyvin. Juuri nyt olen juuttumattomuuden tilassa.

Mitäkö haluan sanoa lopuksi? No ainakin sen, että luovuus ei ole mystistä, vain joillekin kuuluvaa erityisosaamista vaan se on elämän voimavara. Se on sinussa, se on minussa. Tärkeää on tunnistaa se. Ja jos luovuuden tunnistamiseen ja harjoittamiseen tarvitsee tukea ja harjoittamisyhteisöä, sellaista on saatavilla.

Luovuus parantaa elämänlaatua, innostaa, liikuttaa, herättelee tunteita, tuntemuksia, ajatuksia.

Kommentit

16.04.2017

Maribeth

Umm, are you really just giving this info out for nogitnh? http://irsqqcbkn.com [url=http://mdhaje.com]mdhaje[/url] [link=http://rgyspqqej.com]rgyspqqej[/link]

15.04.2017

Zarya

<a href="http://yrljlzgukys.com">Fiinndg</a> this post has solved my problem

14.04.2017

Alexandra

Keep on writing and chgngiug away! http://oubtjjj.com [url=http://qaasuejo.com]qaasuejo[/url] [link=http://hjajwnjv.com]hjajwnjv[/link]

13.04.2017

Fanny

What a <a href="http://fwtnjcrd.com">plaurese</a> to find someone who thinks through the issues

22.02.2017

Dell

Posts like this make the inretnet such a treasure trove

Kommentoi

Nimi
Sähköposti
Kommentti