Yhdessä
Pienenä tyttönä rakastin istua aikuisten seurassa kuuntelemassa tarinoita, joita suuressa suvussani kerrottiin aina, kun oltiin koolla. En ymmärtänyt kaikkea, mutta aistin tunnelmia, tarkkailin kehojen kieltä. Lapsen mieleni yritti rakentaa ehjää kudosta kuulemastani ja näkemästäni.
Meitä oli aina paljon eikä kenelläkään tuntunut olevan kiirettä. Oltiin yhdessä. Näissä hetkissä aika pysähtyi. En muista olleeni koskaan yksin. Minulle elämä oli yhdessä olemista, jakamista, kertomista, kuulemista.
Rakastin leikkimistä. Meillä oli tilaa ja lupa leikkiä. Me, meidän lapset, naapurien lapset, sukulaislapset, synnytimme yhdessä rikkaita leikkimuistoja.
Koulun aloittaminen oli minulle suuri ilo. Viihdyin oppimisen tiloissa. Yhteisissä leikeissämme olin usein opettaja.
Minusta tuli opettaja. Minusta tuli ohjaaja, terapeutti, vierellä kulkija. Istun ihmisten kanssa, kuuntelen, jaan, ihmettelen.
Kutsun ihmisiä luovuuden ja leikin tilaan, elämäntarinoiden kiehtovaan maailmaan.
Synnytin Elämäntaidekoulu Ilon.
Elämäntaidekoulu Ilo syntyi Rafael Wardin näyttelyn "Värin sielu" innoittamana. Kiehtovien, värikkäiden maalausten äärellä jokin minussa liikahti ja alkoi saada uutta muotoa. Syntyi oivallus: Se, mitä ryhmien ja yksittäisten ihmisten kanssa vuosien, vuosikymmenien aikana olen tehnyt, on elämäntaidetta. Oivalluksestani syntyi ilo. Ilosta syntyi Elämäntaidekoulu Ilo.
Monet syvät ja rikkaat kokemukset taideterapiaryhmissä, kursseilla ja oppilasryhmissä, joissa olen ollut todistamassa uuden oppimista, olemisen ilon löytymistä ja elinvoiman lisääntymistä, ovat tehneet minut vakuuttuneeksi, että luovuuden ja taiteen välineet auttavat saamaan yhteyden siihen, kuka minä olen kokonaisena ja eheänänä, mikä on minun erityislaatuni.
Oman luovan sisäisen tilan löytyminen synnyttää tavan elää omaa elämäänsä, käyttää voimavarojaan, ilmaista itseään ja olla yhteydessä ympäristöönsä.
Luovaa pedagogiikkaa – yhteisöllisyyttä
Aloitin ammatillisen polkuni valmistuttuani opettajaksi Helsingin yliopistosta. Sitouduin sydämelläni oppimaan yhdessä lasten kanssa. Pedagoginen päämääräni oli luoda yhdessä oppiva yhteisö, jossa erilaisuus on arvostettua. Halusin rakentaa oppimisen tiloja, joissa on tilaa avoimuudelle, kokeilemiselle, luovuudelle ja kasvulle. Rikastutin oppimisympäristöämme opiskelemalla erilaisia toiminnallisia ja syväoppimisen menetelmiä. Suomessa ja Ruotsissa toteutuneen 25 vuotisen opettajantyöni rinnalla ohjasin perhe- ja parisuhdekursseja. 90-luvulla aloin opiskella keho- ja luovuusterapeuttisia menetelmiä, osaksi ymmärtääkseni omia toimintatapojani työssä ja elämässä, osaksi laajentaakseni työkenttääni.
Koulujen oppimistilat ovat vaihtuneet inhimillisen kasvun ja muutoksen tiloiksi. Koulussa toteuttamani pedagoginen ajatteluni on siirtynyt toimintaani ihmisten kanssa, jotka haluavat oppia itsestään ja elämästään uusia mahdollisuuksia. Kurssini ja ryhmäni ovat avoimia yhteisöllisyyden tiloja, joissa voi tulla nähdyksi omana ainutlaatuisena itsenään. Perustamani Elämäntaidekoulu Ilo on tila, jossa toteutetaan luovaa opetusuunnitelmaa.